keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Syksyinen puu (2.versio)

Keskimmäinen tyttö innostui tekemään vielä kertaalleen puumaalauksen..

Tällä kertaa teipattiin akvarellipaperi alustaan kiinni ja annettiin maalauksen kuivaa vaiheiden välissä. Okei, hiukan avitettiin kuivumista kotikonsteilla..


 Tässä kuvassa näkyy paremmin tuo pilviefekti, joka on siis tehty poistamalla väriä talouspaperimytyllä.

Valmis työ. Akvarellivärit sopivat lehtiin paljon paremmin kuin peitevärit. Väri oli helpompi töpötellä ja osa lehdistä jäi jopa hiukan koholleen työn pinnasta. Lapsi halusi välttämättä maalata muutaman ison lehden sormenpäällänsä.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Syksyinen puu




Lehdet lentää, lehdet lentää, nyt syksy jo on... 

Lapset maalasivat siis syksyiset puut. Yllä olevassa kuvassa on koululaisen maalaus. Teemme maalaukset isompien lasten kanssa uudestaan ihan lähipäivinä, koska nököjään oikea akvarellipaperi oli loppunut ja nämä maalattiin ihan tavalliselle vesiväripaperille, joka ei kestä märkämaalausta ihan niin hyvin ja paperi käpristyy ikävästi. Maalauksen idea ja työvaiheet tulevat kyllä hyvin esille näistäkin. Lisään uudet kuvat valmiista töistä, kun saadaan tehtyä työt paremmalle paperille.. 

Puun maalaaminen eteni seuraavasti.
Teipataan paperi kiinni pöytään tai muuhun alustaan (itse olin näköjään muuton yhteydessä heittänyt vanhat maalausalustoina toimineet muoviset tabletit pois). Laveerataan vedellä, koska taivas ja maa maalataan "märkää märälle" -tekniikalla.

Laveeraus aloitetaan taivaasta. Näytin itse lapsille vähän mallia taaperon maalauksen yläreunaan..

Pilvet saa tehtyä siten, että poistaa märkää maalia esim. nenäliinalla. (Tässä paperissa tavoiteltu efekti ei toiminut yhtä hyvin kuin oikeassa akvarellipaperissa.)

Puun runko tehdään puhaltamalla mustaa maalia pillin avulla. 

 Värikkäät syksyn lehdet töpötellään pumpulipuikolla. 

 Laveeraukseen käytimme tässä työssä vesivärejä ja lehdet tehtiin peiteväreillä. Seuraavalla kerralla töpöttelemme lehdet akryylimaaleilla.. 


Valmiit työt näyttivät tältä. Lapset halusivat irroittaa maalauksensa heti niiden valmistuttua irti pöydästä. Jos työn olisi antanut kuivua rauhassa paikallaan, käpristyminen ei olisi ollut ihan noin näkyvää..

Lapset tykkäsivät tehdä tämänkaltaista maalaushommaa. Ainakin meidän lapset tykkäävät siitä, että saavat kokeilla uusia ideoita ja tekniikoita ja tässä työssä oli maalausta, puhallusta ja töpöttelyä. 

Samasta aiheesta lisäpostaus tulossa lähipäivinä (eli uudet kuvat tarkoituksenmukaisemmilla materiaaleilla tehtyinä).

Ai niin, maalaaminen on hauskaa! (Kuten kuvasta näkyy...)




sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Pikkupeikot sienimetsässä

Sienille askarreltiin pieni metsä. Liimasimme kananmunakennosta revittyjä palasia pahville ja asettelimme siihen sienet. Alunperin oli tarkoitus maalata koko alusta sammalenvihreäksi, mutta vielä emme sitä ehtineet tehdä.. Pikkupeikot tuunattiin legoukkeleista liimaamalla villaa hiuksiksi ja liimaamalla pala kangasta mekoksi/paidaksi.
Keskimmäinen halusi, että kuvataan kaksi pientä peikkolasta istumassa kärpässienen alla, ihan kuten eräässä peikkolaulussa..

Ollaan tyttöjen kanssa lauleskeltu parin päivän ajan Soivan Siilin Mököpeikon pesäkolo -biisiä.. Jos kiinnostaa kuunnella mistä on kyse, niin biisi löytyy soiva siili -levyltä ja sen voi kuunnella netistä (kun klikkaa "katso ja kuuntele levyn sisältö"). Ihan hurjan kiva levy noin muutenkin! 

Sieniaskartelua



Askartelimme lasten kanssa sieniä. Itse ihan addiktoiduin kyseiseen puuhaan ja muotoilin pikkusieniä ihan pelkästä foliostakin.. Lasten kanssa tehtiin seuraavalla tavalla.
Paketoidaan pääsiäismunan yllätyskuoren puolikas folioon. Muoviosan päälle muodostuu itsestään sienen lakki ja sienen jalka muotoillaan myttäämällä lakista yli jäävä osuus pötkyläksi. 

Maalataan sieni

Tässä vielä äidin ja kuopuksen yhteinen sieni maalattuna ja esikoisen sieni maalausta ennen.. 

Sienistä tehdään metsä pikkupeikoille. Näistä kertoilemme  myöhemmin. :)

Peikkotyttö

Tästä lähdettiin liikkeelle. Piirsin ja leikkasin taaperon askarteluhetkeä varten peikkotytön. 

Annoin taaperon ensin väritellä tusseilla peikkoa. Hiukan autoin piirtämällä silmät ja suun.. 

Hiuksiksi löytyi villaa. Pieni oli silminnähden onnellinen villan möyhentämisestä ja tunnustelusta. 

Valmis peikkotyttö ripustettiin seinälle.


Taaperon oma kommentti: vauu! :) 

Simppeliäkin simppelimpi askartelu ja jokaisesta kodista löytyy tarvikkeet tähän. Päiväkodissa olen teettänyt lapsilla vastaavanlaisia peikkoja vähän isommilla. Tuolloin silmiksi laitettiin irtosilmät, lapset suunnittelivat itse vaatteet ja leikkasivat ne kangaspaloista ja hiukset liimattiin langanpätkistä. Eli mielikuvitus vain on rajana, mitä tähän pohjalle liimaa.. Näin syksyllä peikon asun voisi tehdä vaikka lehdistäkin. 




Muutama sananen tarvikkeista

Lasten askarteluinnostus ja kiinnostus käsillä tekemiseen on ihailtavaa. Hyvä innostuksen tainnuttaja on huonolaatuiset materiaalit.. Lasten perusaskartelutarvikkeiseiin kannattaa hiukan panostaa, jotta saa rahoilleen vastinetta. Esimerkiksi puuvärikynät; lähes joka kaupasta löytyy jonkun valmistajan "hyvät" värikynät, jotka lapsen käytössä osoittautuvatkin huonoiksi. Terä katkeaa ja paperille piirtyy tyrhan hento väri. Monet kerrat olen itsekin sortunut ostamaan kirjakaupasta jotkut tarjouskynät (kun niissä on niin paljon erilaisia värisävyjä), jotka olen surutta heittänyt kotona roskiin tuskastuttuani itsekin niillä värittämiseen... Listaan tähän alle perusvälineet, jotka ovat olleet meillä jo vuosikausia suosikkeja. 


Kokeilemistamme puuväreista parhaiksi ovat osoittautuneet Lyra -merkkiset, paksut puuvärit. Väripigmenttiä vaaleissakin värisävyissä löytyy niin paljon, että jopa hennosti piirtävä pieni lapsi saa paperille jäljen. Paksuudestaan huolimatta nämä ovat niin äidin, koululaisen, eskarin kuin taaperonkin suosikit! Osa näistä kynistä on jo monta vuotta vanhoja ja nykyään täydennämme värivalikoimaa hankkimalla kyniä yksitellen. Yhden kynän hinta on muistaakseni 2€, eli pikkuhiljaa täydennellään varastoamme.. Joskus muutama vuosi sitten löysin lidlistä vastaavia kolmiokyniä, jotka ovat myös toimineet moitteettomasti ja hinta oli todella edullinen. 

Ja omilta peruskouluajoiltakin tuttu Caran D'ache.. Näiden liitujen arvon ymmärsin vasta aikuisena kun otin väriliidut monen vuoden tauon jälkeen käyttöön. Ihan huippuliituja! Näillä saa tehtyä niin monipuolisia piirrustuksia, että ihan päätä huimaa. Voidaan täällä blogissakin esitellä jossain vaiheessa muutama tekniikka, joita ei kouluaikana tullut testattua. Punaisessa rasiassa ovat ns. tavalliset vahavärit ja sinisessä akvarelliliidut, joita voi käyttää esim. vesivärien tapaan.

Kuvasta puuttuvat vielä kunnon mehiläisvahaliidut. Meillä ei ole enää liitujen rasiaa tallessa ja taaperokin tykkää eniten piirrellä noilla puuväreillä, joten siksi en mehiläisvahaliituja kuvaan etsinyt. Mehiläisvahaliidut ovat myös mainiot perusvärit lasten askarteluun! 


Hyvät vesivärit sisältävät myös riittävästi pigmenttiä ja perusvärejä sekoittamalla saa aivan mainiosti sävytettyä haluamiaan värisävyjä! Jälleen meidän perheen osalta valmiiksi sävytetyt, edullisimmat värinapit kera muovisten pensselien jäävät kaupan hyllyille..  Kuvassa vasemmalla omassa käytössäni vuosikausia olleet peitevärit (jotka pitäisi kyllä lähiaikoina uusia). Oikealla on vesivärit. 

Etualalla näkyy kaikkien meidän perheen maalareiden lempparipensseli. Jälleen ollaan panostettu laatuun, toki edullisempiakin pensseleitä löytyy mutta niitä ei kukaan käytä kun ollaan päästy tämän paremman pensselin makuun.. Pensseli on ostettu taiteilijatarvikeliikkeestä ja maksoi aikanaan kymmenisen euroa. Tällä yhdellä pensselillä saa maalattua halutessaan parin sentin paksuisen viivan tai ihan kapean (muutaman milimetrin) viivan. Pensseli oli tarkoitettu galligrafian kirjoittamiseen musteella, mutta ostin sen ihan kokeillakseni miten se toimii vesivärimaalauksessa.. 

Olen itse aika tarkka omien pensseleideni huoltamisesta ja pensselin käsittelystä ja hoidosta voisi vaikka pitää yhden oppitunnin. Tiivistettynä pensselin kanssa on sovittu kotonamme seuraavat säännöt: pensseliä ei saa liottaa vedessä (eli huuhtomisen jälkeen pensseli laitetaan lepäämään vesiastian viereen), pensseli huuhdotaan viileällä vedellä ja ehdottomasti huuhdotaan värit maalauksen jälkeen kunnolla pois. Näin pensseli pysyy pidempään toimintakunnossa. 


Viimeisessä kuvassa vielä joitakin suosikkejamme. Etualalla pastelliliidut. Stabilon kirjoituskynillä saa näppärästi piirreltyä ja väriteltyä pieniä yksityiskohtaisia töitä. Takana näkyy maalitussit, jotka ovat tulleet jo tiensä päähän (käytetty niin loppuun), tussin toinen pää on ns. tavallinen tussipää ja toisessa päässä on kumimainen pensseli, jolla saa tehtyä tussijäljen mikä näyttää maalatulta. Nämä olivat lisäksi vesiliukoisia, eli piirrettyä jälkeä sai käsitellä myös veteen kastetulla pensselillä. Oikeanpuoleiset tussit ovat mangapiirtäjienkin suosimat promarkerit. Nämä ovat permanent -tusseja, eli taaperon käsiin en valvomatta näitä uskalla antaa, mutta isommille on jo iskostunut se, että käyttävät aina piirtäessään alustaa ja pitävät kynät pois pienimmän ulottuvilta. 

Lisäksi meiltä löytyy ihan oikeita lastentusseja iso laatikollinen. Ne eivät kuitenkaan ole lapsillakaan käytössä, arvatenkin siitä syystä ettei niillä saa yhtä hyvää jälkeä kuin näillä. Laatua, laatua...

Näköjään en osaa kirjoittaa asioita lyhyesti ja ytimekkäästi. Pahoitteluni. ;)


perjantai 24. syyskuuta 2010

Äidin ja lasten yhteinen blogi ja yhteistä puuhaa

Avasin nukkununnu blogini rinnalle toisen blogin, jonka aihepiiri keskittyy lasten kanssa tehtäviin pikku projekteihin tai askarteluihin. Ajatus on tehdä vähintään viikoittain joku pienempi tai suurempi projekti yhdessä lasten kanssa. Laitamme tästä "raportoinnit" tänne blogiin ohjeiden kera.

Yritän tehdä sisällöstä mahdollisimman monipuolista ja ottaa  jokaisen lapsen mukaan touhuamaan. Pienet askartelijat ovat 1v., 6v. sekä 8v. ikäisiä, joten haastetta riittää siinä miten kaikki saadaan jollain tapaa osallistumaan. Intoa jokaisella kyllä löytyy - haaste onkin lähinnä äidille, joka yrittää ottaa pienimmäisenkin mukaan touhuamaan.